lauantai 13. joulukuuta 2014

TEATTERIHARRASTUS

Nuorempi tyttäreni harrastaa teatteria ja kävimme katsomassa hänen ryhmänsä esitystä. Mieleeni palautui oma nuoruuteni ja teatteriharrastukseni. Näyttelin opiskelupaikkakunnallani 16- ja 17- vuotiaana nuorisoteatterissa ja teimme Jussi Kylätaskun, Maaria Blomma- nimisen musiikkinäytelmän. Näytelmä on hurmoshenkinen ja perustuu ihmisen  tarpeeseen heittäytyä heitä suuremman voiman valtaan . Esitin syöpää sairastavaa keski-ikäistä naista, joka haki ihmeparannusta "huijariparantaja Maaria Blommalta". En kyllä ymmärrä, miten minulle tällainen rooli lankesikin, ohjaaja ei varmasti tiennyt äitini sairaudesta. Äiti nimittäin oli jo silloin sairastanut useamman vuoden ja eli viimeistä vuottaan, syöpä oli jo levinnyt. Luultavasti minä eläydyin roolini hyvin, olinhan vierestä seurannut äitini taistelua syöpää vastaan. Muistan kyllä miettineeni, että jos äiti tulee katsomaan esitystä, mitä hän siitä ajattelee. Ymmärtääkö äiti, että minä esitän syöpää sairastavaa ja ymmärtääkö äiti ylipäätään koko näytelmän ideaa, sillä näytelmä on melko  riehakas herätyskokouksineen ja kantaa ottavine lauluineen. Muistaakseni äiti ei jaksanut tulla, ehkä se olikin parempi.
Tyttäreni näytelmä puolestaan on humoristinen, nykypäivään sijoitettu -Iso Paha Susi- esitys ja lapset esittivät näytelmästä muutaman kohtauksen. Esityksestä jäi iloinen mieli. Onneksi näytelmän pätkät eivät ole niin suuresti kantaa ottavia ja ei laisinkaan hurmoshenkisiä, vaan hauskasti toteutettuja kohtauksia, joissa pohditaan eläinten asemaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti