LASTEN VOIMAVARAT

Kuulin että naapurustossani asuva rouva on kuollut syöpään, Hän oli 32-vuotias. Hänet on vasta haudattu. En tuntenut tätä naista, en edes tienyt että hän sairasti. Enkä edes oikein tiedä miltä hän näytti, koska asuimme eri taloissa ja emme olleet tekemisissä. Mutta tunnen hänen tyttärensä koska tämä tyttö on muutaman kerran käynyt ovemme takana hakemassa tytärtäni ulos. Minä suren tämän rouvan kuolemaa, kuin surisin läheisen ystävän kuolemaa. Miksi nuori tyttö ja hänen vielä nuoremmat veljensä menettivät äitinsä.  Miksi minä paranisin kun ei nuoremmatkaan parane? Toivo parantumisesta sai taas kolauksen ja valtava huoli naapurini tyttären pärjäämisestä ilman äitiä täyttää mieleni. Eräs tuttavani menetti tyttärensä syövälle viime jouluna, tytär oli 40-vuotias. Tuttavani kertoi että hän ei vietä päivääkään, ettei tytär ole hänen mielessään, suru on niin valtava. Mutta tuttavani kertoi myös että hänen nuoret lapsen lapsensa ovat selviytyneet melko hyvin äitinsä kuolemasta. Tästä saan taas voimia jatkaa eteenpäin, lapsilla on ihmeellisiä voimavaroja että he pystyvät selviytymään menetyksistä, selvisinhän itsekin nuorena äitini  sairastumisesta ja kuolemasta. Mutta harva selviytyy siitä että oma lapsi sairastuu vakavasti. Minun lapseni ovat terveitä ja siitä olen hyvin onnellinen.