SOLUMUISTOT

Syöpäyhdistyksen naisten illassa oli luennoimassa -paranemisen avain- valmentaja. Hän neuvoi miettimään asiaa mikä tällä hetkellä huolettaa ja sen jälkeen miettimään iloista muistoa. Tämän jälkeen valmentaja pyysi ääneen että  kielteiset muistot häipyvät ja mieli täyttyy ilolla. Sen jälkeen teimme kuuden minuutin pituisen harjoituksen laittamalla kädet kasvojen, kaulan, korvien ja ohimoiden kohdalle ja samaan aikaan meidän tuli ajatella mukavaa muistoa. Harjoitus tulisi tehdä kolmesti päivässä. -Paranemisen avain- harjoitus perustuu solumuistoon, eli solut muistavat ikäviä tai surullisia asioita ja ne solut avataan ja puhdistetaan ja muistot häädetään. Minä olen sitä mieltä, että kaikki mikä ihmisiä heidän hädässään ja kivuissaan auttaa, on tervetullutta, vaikka sitten tämä -paranemisen avain- metodia, vaikka itse en mitään" itkupuhdistus herätystä" kokenutkaan. Minä kyllä tarvitsisin helpon keinon millä esimerkiksi pystyisin rentoutumaan jännittävissä tilanteissa, kun sydän hakkaa, henki salpautuu ja kainalot hikoilee, joten ehkä vielä uudelleen kokeilen tätäkin harjoitusta. Mielestäni kuitenkin mielenkiintoisinta oli se väite, että solut muistavat, ei siis alitajunta, vai onko ne sittenkin sama asia!  Että esim. jotkut lapsuuden kokemukset, joita emme muista, voivat olla syynä jännitys- ja pelkotiloihimme, että ne jäävät soluihimme ja vaikuttavat koko elämämme ajan, jos niitä ei häädä pois eli käsittele. Se ei kyllä minulle selvinnyt, milloin ja missä tilanteessa kukin  oivaltaa lapsuudessaan koetut murheet. Minä huomaan, että rentoudun kirjoittaessani, ehkäpä sairauteni kestämisen lisäksi tämä kirjoittaminen auttaa häätämään niitäkin ikäviä lapsuuden kokemuksia mitä en muista. Kukapa tietää, vaikka solunikin avautuvat.