KIRJOITTAMINEN

Kirjoituksiani on käyty lukemassa yli 10 000 kertaa. Olen siitä kovin otettu ja iloinen. Tosiasia kuitenkin on, että kirjoittaisin silti, vaikka kukaan ei lukisi, sillä tämä kirjoittaminen on itselleni kovin tärkeää. On vähän kuin kirjoittaisin julkista päiväkirjaa. Kirjoittaminen on mitä parhainta terapiaa ja kun kirjoitan, menee ehkä tunti tai kaksi, että en näe ja kuule mitään ympäriltäni, on vain tarinani. Ja mikä parasta, vaikka kirjoitan syövästä, joskus kirjoittaessani unohdan, että minulla on ollut syöpä. Ja jos yksikin ihminen on saanut lohtua omaan elämäänsä kirjoituksistani, olen tyytyväinen. Näistä kirjoituksista voi myös olla hyötyä tulevaisuudessa, kun ajatellaan lapsieni sekä sisarieni lasten terveyttä ja elämää, sekä heidän lapsien. Kirjoittamani tarinat voivat vaikuttaa tulevaisuudessa myös minulle tuntemattomien ihmisten terveyteen ja syövän hoitoon ja näin ollen heidän elämänkulkuun. Syöpälääkäri kertoi, että meidän kaikkien sairastuneiden tarinat pitäisi kirjata, sillä ne ovat entistäkin tärkeimpiä tulevaisuuden syöpätutkimuksissa ja -hoidoissa. Joten, olen saanut monta hyvää syytä jatkaa kirjoittamista, vaikka välillä kun itsetunto käy pohjamudissa, ajattelen, että on kovin tyhmää tämä julkinen kirjoittaminen ja tekstini ovat niin typeriä ja lapsellisia. Mutta 10 000 kertaa sivujeni katselua nostaa kyllä jonkun verran itsetuntoa!