Olen sairastuttuani miettinyt miten ruoka entistä enemmän vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. Koen huonoa omaatuntoa kun käyn tyttäreni kanssa silloin tällöin "Mäkkärissä" ja jääkaapissani on valmiita eineslihapullia joista nopeasti perhe saa ruokaa. Suklaa on vakio ostoslistallani. Totuushan on, että olkoon sairaus mikä tahansa, ravinnon merkitys on valtava, tai niin ainakin väitetään. Todennäköisesti tulevaisuudessa myös kotiotalouksissa puhutaan ravitsemushoidosta. Jo 70-luvun lopulla, kun äitini sairastui rintasyöpään, puhuttiin ravinnon tärkeydestä, muistan kuinka äiti opetteli syömään epämiellyttävän näköistä linssikeittoa. Tänä päivänä suositellaan kaikille, sairaille ja terveille, nuorille ja vanhoille, että pitäisi välttää sokeria, suolaa, kovia rasvoja, lihaa, valkoista viljaa ja lisäaineita. Pitäisi syödä kalaa, vihanneksia, marjoja, täysjyväviljaa, pähkinöitä ja siemeniä. Yksinkertaista, vai mitä? Vai onko? Miksi sitten lehdet ja mainokset pursuavat mitä ihanampia ruoka- ja leivontaohjeita joissa käytetään epäterveellisiä ruoka-aineita? Miksi kaupan hyllyt pursuavat tuotteita, jotka sisältävät kaikenmaailman kiellettyjä aineita? Miksi "puhdas" ja terveellinen ruoka useimmiten on paljon kalliimpaa kuin lisä- ja muilla aineilla höystetty höttöruoka? Miksi elintarviketeollisuus ei tuota vain terveellisiä ruokia?
Minä yritän syödä terveellisesti, mutta sorrun usein epäterveellisiin ruokiin. Ehkä se on "korvien välissä", mutta ilman suklaata ei tulisi mistään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti