keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

HIUKSET

Syövän hoitojen näkyvin sivuoire on hiusten lähteminen. Olen tavannut useita kymmeniä syöpään sairastuneita naisia, omien hoitojen ja lääkärissä käyntien yhteydessä ja heistä lähes kaikki kokivat että hiusten lähtö oli heille hyvin rankka kokemus. Eräskin rouva kertoi, että hän syöpädiagnoosin saannin jälkeen itki ensimmäisen kerran vasta, kun löysi aamulla tukun hiuksia tyynyltään ja päästään ison kaljun. Eräs rouva taas kertoi että hän suihkussa ollessaan todella tajusi, että oli sairastunut vakavasti, kun hiukset yhtäkkiä lojuivat lattiaritilän päällä.

Minulle hiusten lähtö ei ollut ollenkaan järkyttävä kokemus, olinhan jo lapsena tottunut kaljuun äitiini. Tyttäreni 12 v. ja 23 v. yhteisvoimin ajelivat pääni paljaaksi ja heillä oli melko hauskaa. Myös peruukin valinnassa oli vanhempi tyttäreni mukana. Me yhdessä teimme hiusten lähdöstä positiivisen asian ja se oli minulle tärkeää ja kannustavaa ja luulen että myös tytöille.

Olen ollut nyt puolisen vuotta ilman hiuksia ja peruukin kanssa on helppo elää, eipähän tarvitse miettiä onko hiukset puhtaat ja laitetut ja liikkeelle lähteminen on nopeaa. Hiukset kuitenkin kasvavat pian takaisin ja olenkin alkanut vähän jännittää, kasvaako minulle piikkisuorien hiusten tilalle kiharat, niin kuin äidilleni kasvoi kiharat ensimmäisen hoitojakson jälkeen. Äiti oli kiharoistaan iloinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti