sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

MAAILMAN LOPPU

Jokainen ihminen kokee jonkinlaisen "maailman lopun", kun saa kuulla sairastavansa syöpää. Niin kävi minunkin kohdallani. Kun lääkäri kertoi että rinnastani on löytynyt syöpäkasvain ja että se vaatii leikkauksen ja syöpähoidot, ensimmäinen ajatukseni oli, kuinka jaksaisin kaiken ja jos kuolen, mitä sitten ja miten perheeni selviytyy? Odottaessani sairaalan odotustilassa miestäni hakemaan minua, mietin että myös äiti oli saanut musertavan tiedon syövästä tässä samassa sairaalassa 36 vuotta sitten. Äitikin odotti isää saman sairaalan aulassa, sama painolasti harteilla ja mieli  yhtä synkkänä kuin minulla.

Sairaudesta kertominen perheelle ja muille läheisille tuntui vaikealta, varsinkin kahden tyttäreni suhtautuminen pelotti. Nuorimmaiseni oli kaksitoistavuotias, mitä kohtalon ivaa, saman ikäinen minäkin olin, kun äitini sairastui. Vanhempi tyttäreni oli menettänyt isänsä vasta pari vuotta sitten, ja syövälle, kuinkas muutenkaan!

Perheeni otti tiedon sairaudestani vastaan surullisena mutta alusta asti kannustavana, he olivat sitä mieltä että  minä selviäisin voittajana tästä taistelusta. Pikkuhiljaa minäkin aloin uskoa paranemisen mahdollisuuteen, ja sitäpaitsi, eihän tämä tauti ainakaan heti tapa, elämää on vielä jäljellä.

2 kommenttia:

  1. Itse elän myös syövän pelossa, koska se on suvussamme tosi yleinen, ja koska serkkunikin sairastui vasta 15 vuotiaana syöpään, ja sekin on jo uusiutunut kertaalleen (hän nykyään 21). Elän siis varmaan tuossa maailmanlopun odotuksen vaiheessa - jossain vaiheessa se varmasti tulee eteeni, enkä ole valmis siihen.

    Tiedän, ettei tuntemattoman ihmisen tsemppipuheet tai sympatia auta, mutta onnea taisteluun! Onneksi sinulla on perhe ympärilläsi, sillä tuki on ykkönen hoitovaiheessa ja sen yli päästessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Siiri, otan ilolla vastaan kaiken tuen, hyvää kesää sinulle ja kiva kun luet blogiani!

      Poista