KEVÄT

Räntäsade on jatkunut nyt jo monta viikkoa, aurinkoa ei juurikaan ole näkynyt. Tämä vuodenaika on odottelua. Odotan kevään lämmittävää aurinkoa ja valon tuomaa voimaa ja tietenkin pian alkavaa mökkikautta. Räntäsade masentaa, ihmiset pysyvät mökeissään ja jos heitä kohtaa, he kulkevat kumarassa, huput päässä. Tänä vuonna emme saaneet aurinkoista kevättalvea valkoisine hankineen. Mutta mutta, mitäpä siitä. Kun muistelen kevättä vuosi sitten, tuntuu tämä kevät sittenkin ihanalta ja valoisalta. Voin melko hyvin ja kykenen sentään lähtemään ulos räntäsateeseen. Vuosi sitten vietin kevään aikana yhteensä yhdeksän viikkoa sisätiloissa, sohvalla, enemmän tai vähemmän tuskissani, sytostaattihoitojen sivuoireiden helvetissä. Niinä viikkoina ei paljon hetkauttanut paistaako aurinko vai ei, kun järjellinen selviytyminen seuraavaan päivään oli ainoa tavoite. Onneksi sentään hoitojen välissä oli päiviä, jolloin pääsin nauttimaan tai kärsimään kevään säästä. Muistan erään kohtaamisen naapurin kanssa. Olin lähdössä metsään kävelemään, päivittelimme naapurin kanssa kevään säätä ja sitten naapuri "erehtyi" kysymään, kuinka minä voin, jolloin minä purskahdin itkuun. Naapuri häkeltyi ja totesi, että mitäpä väliä säällä on. Olen aikaisemminkin kirjoittanut säästä, muistaakseni joulun alla, toivoin silloinkin valoa, lumen tuomaa valoa. On se mahtavaa, kun olen niin terve, että jaksan toivoa parempaa ilmaa ja valittaa surkeasta säästä, olen "tavis", JEE!