HEIKKO IHMINEN

Menneellä viikolla sisäministerimme joutui auto-onnettomuuteen. Tv-kamerat seurasivat ambulanssia ja kuvasivat loukkaantunutta ministeriä baareilla, kun häntä siirrettiin sairaalahoitoon. Ministeri yritti peittää kasvonsa käsivarrellaan. Minä tunsin myötätuntoa häntä kohtaan. Ei ole mukavaa olla heikkona, muiden armoilla. Minä tykkään laittautua kun menen "ihmisten ilmoille". Hauska sanonta sinänsä, me korvessa kasvaneet voimme sanoa niin, eli siis kaikki korpisuomessa kasvaneet. Tapanani on meikata ja laittaa hiukset ja pukeutua asianmukaisesti ennen kuin menen tapaamaan muita ihmisiä. Tein niin myös hoitojen aikana. Eli en mennyt "ihmisten ilmoille", puolentoista viikon aikana, sytostaattihoidon jälkeen koska olin liian heikko, enkä halunnut, että kukaan tapaa minua sairaan näköisenä. Sitten taas jaksoin laittautua ja tavata ihmisiä kunnes seuraava hoito annettiin.  Minulle on usein sanottu että olin aina niin terveen ja "fiksun" näköinen hoitojenkin aikana että oli vaikea uskoa mitä helvettiä silloin koin. Joidenkin mielestä olisi ollut hyvä kaikkien kanssaihmisten tavata minut silloin, että todellisuus olisi tullut ilmi, ettei ihmiset luulisi, että syöpähoidot on helppoja. Mutta kuka haluaa tavata ihmisen joka on nujerrettu sairauden takia vaikkapa "konttauskuntoon" tai ihmisen, joka on auto-onnettomuuden jälkeen ruhjeilla ja järkyttynyt?  Ja kuka haluaa itse näyttäytyä sellaisessa kunnossa. En minä, eikä ainakaan julkisuuden henkilö, onneni on etten ole sellainen, minua ei sentään kuvaajat seuraa, kun olen heikoimmillani.