EPÄREILU SYÖPÄ

Sain kuulla ikäviä uutisia, en omalla kohdallani, vaan eräs tuttavani rintasyöpä on jälleen levinnyt. Tuttavani sairastui viisikymppisenä, vajaa kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran ja siitä jokunen vuosi, niin syöpä levisi toiseen rintaan. Nyt hän on saanut tietää, että syöpä on jossain kankun takana Tämä lannistastaa ja ahdistaa minua, miten tuttavani selviytyy tästä taakasta jälleen ja jaksaako hän edes enää yrittää? Vai onko niin, että syöpään ja hoitorumbaan "tottuu", kun on näin monta vuotta sairastanut, syövästä tulee elämäntapa. Kamalaa! Vääjäämättä miettii asiaa omalla kohdalla, kuinka kauan minä saan olla, kunnes jostain löytyy kasvaimia tai etäpesäkkeitä. Tämä helvetin sairaus kun ei anna välttämättä merkkejä, vaan tekee salakalvasti töitään, kunnes ehkä antaa kuulua itsestään kipuiluna. Miten sitten syövän leviämisen voisi estää? Juu, juu, tiedän että terveellisillä elintavoilla, liikunnalla, itsestään huolehtimisella jne., voisi ehkä pitää syövän poissa, mutta aina sekään eikä mikään auta, se on vain sattuman kauppaa ja kohtalon arpapeliä. Onneksi kuitenkin 90 % rintasyövistä voidaan parantaa niin, että se ei uusiudu tai leviä ja täytyy taas yrittää uskoa vahvasti, että minä olen tässä joukossa. Epäusko oman tervyeyden puolesta kun ei auta yhtään tuttavaani, vaikka koenkin ahdistusta, koska ajattelen itseäni, vaikka tuttavani elää tällaista helvettiä.  Elämä ei vain ole reilu, eikä ainakaan syöpä, siitä on reiluus kaukana.