JÄNNITTÄMINEN

Jännitän monia asioita, jännitän esiintymisiä ja laulamista kuoron kanssa yleisölle, jännitän myös parturin saksia, varsinkin kun sakset tulevat lähelle silmiäni ja korviani. Jännitän lääkärissä käyntiä ja etenkin hammaslääkäriä. Luultavasti kaikki jännittävät jotain. Selvästi jännitti myös seitsemänkymppinen konkarinäyttelijäkin Kaarina Turunen, esiintymistään pienelle ryhmällemme ja se tuntui minusta kovin lohduttavalta. Nyt olen huomannut, siis syöpähoitojen jälkeen ja antiestrogeenilääkityksen aikana, että muistini on huonontunut, hartiat saattavat olla korvissa, ihan vaikka muka rennosti istuessa. Nivelkivut ovat päivittäisiä ja hengitys on pinnallista. Nämä kaikki asiat tekevät kroppaan jännitystiloja. Rentoutuminen on vaikeaa. Miten sitten osaisi rentoutua kipujen, valtavan tietotulvan ja nykypäivän hälyn keskellä, kun ajatukset laukkaavat kaikenmaailman asioissa. Tällä hetkellä minun ajatukseni vaeltavat tahtomattani lääkärin vuositarkastukseen, mikä on kuukauden päästä ja taas jännitän. Muistan lapsena mummolassa, äidin lapsuuden kotitilalla, kun mummo istahti keinutuoliin kesken askareiden ja keinutteli siinä silmät kiinni. Ei ollut televisioita eikä edes radioita pauhaamassa, vähäinen liikenne oli kilometrien päässä. Kuului vain lattialautojen vaimea narina keinun tahdissa ja mummo torkkui. Varmasti mummon lihakset olivat maatilan töistä kipeät ja ajatukset täynnä tekemättömiä töitä, mutta hän osasi rentoutua. Siinäpä se, pitäisiköhän hankkia keinutuoli, mummonmökkihän minulla on jo!