PERSIKAT JA MANSIKAT

Hoitojen päättymisen kunniaksi kävin tyttärieni kanssa miniristeilyllä Tukholmassa. Reissu oli oikein onnistunut ja koska jaksoin hyvin, tunsin melkein olevani "normaalien" kirjoissa. Meillä oli hauskaa peruukkini kustannuksella kun mielessämme kuvittelimme kuinka peruukki laivan kannella lentäisi lähellä olevien korealaisten kasvoille. Sairastumiseni jälkeen minua on ruvennut entistä enemmän ärsyttämään ihmisten itsekkyys ja huono käyttäytyminen julkisilla paikoilla. Ja kyllähän tälläkin risteilyllä näitä "moukkia" oli. Olin nuoremman tyttäreni kanssa kassajonossa ja ainakin kaksi keski-ikäistä seuruetta pääti jyrätä tyttäreni yli sanomatta sanaakaan, röyhkeästi he vain tyrkkäsivät tyttäreni sivuun, päästäkseen ohi kaljalaatikoineen. Mieleni teki tempaista peruukki päästäni ja huutaa heille että eikö mikään saisi heitä miettimään huonoa käytöstään, eikö edes syöpä! No, se oli vain hetken ajatus ja tyhmäähän se olisi ollut, mutta ensimmäisen kerran tuli mieleeni käyttää sairauttani aseena. Mutta kuten sanoin, risteily oli onnistunut ja suurin osa ihmisistä oli mukavia.  Kotiin lähtöä tehdessämme, hytin ovelle pelmahti vanhemman tyttäreni edellisiltainen tanssittaja, hauska nuorimies, hyvinkin humalassa mutta kohteliaana, hän iloisena toivotti meille persikoille ja mansikoille hyvää jatkoa!