Jälleen raastavaa rakkautta ja suuria tunteita. Ollaanko yhdessä vai erossa? Mielestäni on julkaisemisen arvoisia tekstejä nämä vanhempieni kirjoittamat rakkauskirjeet. Rakastavaisten yhteydenpito oli tuohon aikaan kirjeiden varassa, sillä äidin kotitilalla ei ollut puhelinta, eikä edes autotietä. Posti haettiin kävellen tai hevosella noin viiden kilometrin päästä.
Äidin kirjoittama kirje isälle:
Rakkaalleni! Keskiviikkona 7.12.60
On ollut hirvittävän pitkä tämä päivä. Odotin tätä iltaa, että saan purkaa sydäntäni, joka on pakahtumaisillaan ikävästä. Odotin kirjettäsi tänään, vaikka tiesin että en saa kuitenkaan. Odotan huomenna kirjettäsi ja rukoilen Jumalaa, että pakoittaisi sinua kirjoittamaan ja lohduttaisit vaikka vaan muutamalla sanalla. Uskon että Hän kuulee rukoukseni. Sinä viime kirjeessä kehoitit pitämään kiinni itsestäsi. Kiitos tästäkin luvasta, sillä minä pidän sinusta kynsin hampain. Sinä kysyit, että mitenkä Sinä saisit minut onnelliseksi. Jos Sinä haluat tosissasi sitä, niin ei muuta kuin, että pidät lupauksesi. Sinä olet monasti haavoittanut sydäntäni lupauksillasi ja kun voitto on saavutettavissa, niin Sinun rakkautesi viilenee. Jos tämä olisi ollut Sinun kohdallasi, niin miten olisit menetellyt? Merkitseekö Sinulle minun rakkauteni yhtään mitään? Sinun rakkautesi minuun on ollut minulle kaikki kaikessa. Sinä halusit viime sunnuntaina leikitellä minun suukoillani ja miksi? Olet ehkä leikitellyt Rakkaudellani koko ajan. Suo nyt anteeksi tämä, sillä minä en muutakaan voi ajatellä syyksi siihen, että haluat muidenkin naisten seuraa, kun meillä on Sinun kanssa suunniteltu niin pitkälle, että menisimme kihloihin ja naimisiin. Sinä itsekin haluat jaella rakkautasi toisille ja sydämesi. Anna minun pitää sydämesi ja Sinut kokonaan. Jos nyt on Jumalan tahto, että minä olen raskaana, sillä minä olen tätä rukoillut ja Hän on luvannut kuulla syntisen huokaukset, niin minä toivon Sinua palauttamaan ruokahaluni ja sen onnen jonka annoit. Minä tahdon tehdä Sinut myös onnelliseksi. En yksistään, vaan Jumala minun kanssani. Sinä ehkä ihmettelet, että miksi minä Jumalaan turvaan. Siksi, kun Häneltä minä saan lohdutusta hädässäni. Miksi sinä minua lohduttaisit, koska haluat tehdä onnettomaksi elämäni. Onko niin, että Sinä et voi elää ilman naisseuraa? Vai oletko Sinä niin naisten vietävissä? On kait se paljonkin parempaa seuraa, kun minun kanssani, koska Sinä haluat vaan olla yön vieressäni. Suo anteeksi, että näin olen näinä päivinä ajatellut. Tätä kaikkea olen pohtinut ja itkenyt. En toivoisi näin kumminkaan olevan. Sinun ei pidä ajatella sitä, että miten me pääsisimme alkuun ja pärjäisimmekö jos menisimme naimisiin uuden vuoden alkaessa. Minä uskon että äitini haluaa meitä auttaa, koska hän on nähnyt minut onnettomaksi ilman sinua. Jos vaan saan kertoa aikomuksistamme. Minusta tuntuu, että hän kärsii minun puolestani, vaikka hän ei sanallakaan sitä minulle sano. Parempi on kuin ei sanoisi, sillä en sitten jaksaisi hillitä itseäni. Itken mielummin yksin vaika joka ilta. En halua nähdä ketään ja pelkään jos kuka tulee käymään. Sillä kaikki muistuttaa Sinusta ja sitä en tällä hetkellä kestä. Nyt jollakin lailla olen saanut helpotusta sydämelleni, kun saan purkaa ajatukseni Sinulle. En tiedä luetko tähänkään asti. Hyvää yötä Rakas Yrjöni!
Perheemme oli siis saanut alkunsa, isosiskoni syntyi 10.8.1961.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti