Olen usein miettinyt miksi äiti sairastui rintasyöpään. Oliko syynä ravinto vai liikunnan puute vai lievä ylipaino vai oliko syynä kenties kohtalaisen raskas parisuhde isän kanssa? Äiti itse uskoi että sairastuminen on Jumalan rangaistus. Mistäköhän? Totuushan on, että syytä rintasyöpään ei tiedetä vieläkään, ainoastaan geenimuunnos voi olla selkeä syy.
Äidin ja isän tarina olisi voinut päättyä seurusteluvaiheessa koska isä kirjoitti dramaattisen kirjeen äidille. Isä ei kuitenkaan koskaan kirjettä äidille lähettänyt. Tästä kirjoituksesta voisi päätellä että isä oli melkoisen ahdistunut jo nuorempana.. Alkoholi olikin isän keino purkaa ahdistustaan, mutta enemmässä määrin vasta vuosia myöhemmin.
Anttola 8.6.-60
Kaarinalle
Kiitos kirjeestäsi. Jos olet yksin ja saat ollakin vähän aikaa, annan sinulle luvan lukea koko tämä kirje. Ellei sinulla ole tilaisuutta yksinoloon, elä lue ennenkuin sellaisen saat. Olen tullut katumapäälle kaikkiin niihin lupauksiini nähden, mitä edellisessä kirjeessäni Sinulle vakuutin. Aioin sanoa tämän kaiken jo eilen illalla Sinulle soittaessani, mutta en saanutkaan sanotuksi. Yritän unohtaa kaiken, sillä eihän minulla ole syytä jatkaa Sinun kiusaamistasi. Lienee parempi sittenkin niin meille kummallekkin, sillä ei meistä kumminkaan tule onnellista paria. Olen itkenyt itseni uuvuksiin eilen ja tänään, joten en enää jaksa edes itkeä. Eihän näin voi elää loputtomiin, vaikka menetänkin sinussa melkeinkuin osan itsestäni. Mennään kumpikin omille teillemme ja haetaan viihtyisyyttä muiden seurasta jos sitä välttämättä tarvitsemme. Kannattaako täällä maailmassa ollenkaan olla ja elää, kun palkaksi jää kuitenkin vain tyhjyyden tuntu. Toiset nauttivat kesästä sen ollessa parhaimmillaan, mutta synkältä syksyltä nyt kaikki taas minusta näyttää. Tulisi edes sota, että saisi kuolla reilusti vihollisen kuulasta. Sinä varmaan ihmettelet, että olenko jo tyystin seonnut kun vastikään kirjoitin aivan toisin. Pahiten sitä alan pelätä itse, että menetän järkeni vielä työhalujen lisäksi, jos tätä jatkuu...
En tiedä, onko mielekästä etsiä syytä sairastumiselleen, vaikka semmoinenhan ihminen on, aina etsimässä kaikelle syytä ja selitystä. Kyllä minullekin uskovainen äitini vihjaili, että niin se jumala nyt puhuttelee. Huoh. Toisaalta tunnen monta itseäni laiskempaa/huonommin syövää/lihavampaa, jotka porskuttavat syövästä terveenä. Ehkä yksi askel parantumisen tiellä on lopettaa itsensä syyttely - harvoinpa ympäristökään syyllinen on. Paska tuuri ja sillä sipuli.
VastaaPoistaMielenkiintoisia nuo vanhempiesi kirjeet, on sitä angstattu ennenkin. Raastavaa. Onko isäsikin jo kuollut?
Juuri näin, Paska tuuri!
VastaaPoistaIsäni kuoli vuonna 2008.
Eikö olekin mielenkiintoista, jätän heidän rakkaustarinastaan palan historiaan...