VIHA

Aloitin blogin kirjoittamisen vuosi sitten. Blogin katselukerrat on pysynyt melko vakiona  ja nyt on mennyt jo 20 000 rikki. Olen siitä kovin otettu ja iloinen. Onpahan motivaatio jatkaa kirjoittamista. Vuosi sitten juhlin erävoittoa, koska sytostaattihoidot olivat ohi. En voi oikein edes ajatella niitä tuntemuksia, ilman, että pala nousee kurkkuun. En myöskään halua muistella hoitojen helvetillisiä sivoireita, miksi pitäisikään! Vuosi on mennyt vauhdilla ja päänupissani on jyllännyt melkoinen tunteiden vuoristorata. Välillä on iskenyt epätoivo ja kuoleman pelko ja välillä hirmuinen elämän ilo. Nyt huomaan itsessäni myös vihan tunteita. Olen vihainen siitä, että minä olen joutunut kamppailemaan syövän kanssa. Olen vihainen siitä, että niin monet ihmiset sairastuvat syöpään ja osa heistä  kuolee siihen, vieläpä moni aivan liian nuorena. Kuten minun äitini, kuten tyttäreni isä, kuten niin monen ihmisen äiti, isä, lapsi, sisar, puoliso tai ystävä. Vihaan sanaa syöpä. Se on nimitys pahanlaatuisille kasvaintaudeille, näin luki Wikipediassa. Siellä myös luki, että Maailman terveysjärjestö on jo vuonna 2010 ilmoittanut syövän olevan maailman yleisin kuolinsyy. Minulla ja kaikilla halukkailla on todella perusteellinen syy vihata.