PETO

Taas meni muutama kuukausi, kun elämä näytti parhaat puolensa. Ei mitään uusia tarinoita ympärilläni jylläävästä syövästä. Kunnes taas kuulen pelottavia uutisia. Pienehkössä  työyhteisössäni, saman kuukauden aikana, melkein samalla viikolla, ilmeni kaksi syöpäepäilystä. Työkaverini kolme vuotta sitten leikatun  kohdunkaulan syövän vuositarkastuksessa, löytyi epäilyttävä muunnos. Jotain on saattanut jäädä leikkauksessa huomaamatta, jäädä vaanimaan. Mitä helvettiä, hänenkin kohdallaan kaikki piti olla hyvin. Syöpä saatiin pois leikkauksessa ja edes rankkoja hoitoja ei tarvittu. KAIKKI PITI OLLA KUNNOSSA. Toinen työkaverini löysi rinnastaan patin, ja useiden tutkimuksien jälkeen, häneltä otetaan paksuneulanäyte. Kummankin työkaverini kohdalla diagnoosi saadaan lähipäivinä. Varovainen toivo elää, mutta PETO on taas näyttänyt kyntensä, muistuttanut olemassaolostaan. Väistämättä rupean pelkäämään omaa tulevaa syöpätarkastusta, jolle en ole viimeaikoina suonut edes ajatusta. Pelko on hyvin stressaavaa ja huomaan että työpaikallani ilmapiiri on stressaantunut ja ehkäpä varovaisen riehakas. Kesälomat ovat nurkan takana ja kaikkien toiveessa on, että meistä jokainen voisi lähteä lomille ilman ikäviä uutisia, ilman musertavaa painolastia.