YLPEÄ

Eduskuntavaalit on käyty ja ehdokas jota äänestin, pääsi läpi. Voin olla ylpeä hänestä. Kuoromme kevätkonsertti on ohi ja se meni hyvin, voin olla ylpeä kuorostamme. Myös ystäväni kuoron kevätesitys meni loistavasti ja olen ylpeä ystäväni heittäytymisestä esityksessä. Lapseni onnistuminen elämän varrella on tuonut minulle lukuisia ylpeyden hetkiä. Työpaikallani voin olla usein ylpeä työkavereistani ja töiden onnistumisesta. Olen ylpeä tyttäreni koirasta, kun se kulkee vapaana rinnallani, eikä säntäile toisten koirien perään. Elämän varrella tapahtuu paljon asioita joista voi olla ylpeä. Useimmiten olen ylpeä toisten tekemistä tai yhdessä tekemistä asioista. Ylpeys aiheuttaa myös katetutta ja ärtymystä, sanoohan suomalainen sananlaskukin: -Ylpeys suurenkin kukistaa- ja -ylpeys käy lankeemuksen edellä- .Mutta milloin olen sanonut ääneen, että olen ylpeä jostakusta, en kovinkaan usein, ehkä lapsilleni, silloin tällöin. Ylempi esimieheni, miespuolinen, jota tapaan melko harvoin kysyi minulta ohimennen, että mitä kuuluu? Minä vastasin iloisena että hyvää kuuluu, kevättä rinnassa. Hän kysymään siihen, että ihanko konkreettisesti? Minulla meni hetki, kunnes tajusin mitä hän tarkoitti ja siihenkin iloisena vastasin että juu juu. Tämän jälkeen esimies totesi, että minä olen ylpeä sinusta. Eikä hän tarkoittanut, että on ylpeä työpanoksestani, vaan tarkoitti, että olin iloisena siinä paikalla ja siinä hetkessä, yksirintaisena, syövästä selvinneenä. Olen itseasiassa itsekin siitä kovin ylpeä!