PIRTELÖÄ

Nauroin ääneen kun hammaslääkäri sanoi minulle, että leukaniveleni on niin kulunut, että pian en pysty enää edes puremaan. Olen ilmeisesti aika ajoin elämäni aikana purrut öisin hampaitani ja nyt, viimeisen vuoden aikana rintasyövästä johtuva stressi on pahentanut tilanteen äärirajoille. Tietenkin kulumaa yritetään nyt hidastuttaa purentakiskoilla, joten vielä voin pureskella ruokani, mutta tulevaisuudessa voi tulla hankaluuksia. Ja että miksi nauroin, ivaava kohtalo se kait nauroi. Olenhan itse sosemaisen ruuan, jos en nyt asiantuntija, niin ainakin asiasta paljon tietävä, koska työskentelen vanhusten ruokapalveluissa. Nauroin myös siksi, että aikoinani kävin rintojen pienennysleikkauksessa juuri niskojen, kaulan alueen ja hartia kivun takia . Olisinko jättänyt sen leikkauksen väliin, jos kipujen syy olisikin ollut purenta? Onneksi kuitenkin rintojen pienennys tehtiin, sillä niistä "Ö-kupin, muhkuraisista melooneista" en olisi kekannut mitään erikoisia patteja, ja syöpä ehkä tekisi tälläkin hetkellä, tietämättäni, tehtäviään rauhassa. Kuka tietää! Nauroin myös siksi, koska olen ihmetellyt tämän päivän trendiä nauttia pirtelöitä. On muodikasta juoda aamupalaksi ja välipalaksi, miksei joka ateriallakin kaikenmaailman pirtelöitä, smoothie olisi tietysti trendikkäämpi sana, mutta kun en osaa taivuttaa sitä monikkoon. Ihmettelen miksi terveet ihmiset haluavat soseuttaa ruokansa pirtelöiksi, ja jättää väliin pureskelemisesta saadun nautinnon ja makuelämyksen. Ja nyt sitten on uhkana, että itse "pääsen" liittymään tähän trenditietoiseen porukkaan, nauttimaan ruokani piimän tai puuron paksuisena. Sitten, jos tämä toteutuu, minua ei varmaankaan enää naurata!