TURHAMAISUUS

Olemme kanssasisarieni kanssa pohtineet mahdollista rinnan korjausleikkausta. Toiset ovat sitä mieltä että eivät missään tapauksessa lähde leikkaukseen ja toiset taas haluavat ehdottomasti ja mieluiten ennemmin kuin myöhemmin uuden rinnan. Olen ymmärtänyt että joillekin rinnan menettäminen on henkisesti niin rankkaa, että korjausleikkaus on ehdottomasti tehtävä. Minä en ole vielä päätöstä tehnyt suuntaan enkä toiseen ja onneksi ei vielä tarvitsekaan päättää, sillä syöpäleikkauksesta pitää olla kulunut aikaa vähintään kaksi vuotta, ennenkuin uutta rintaa aletaan edes tehdä. Mielessäni on käynyt, kuten asiaan kuuluu, kannattaako kuluttaa omia voimia ja yhteiskunnan varoja leikkaukseen, kun kuitenkin kuolen. Puntariin laitan myös, kärsinkö leikkauksen aiheuttamat vaivat että syövän jälkeen takaisin palanneet hartiasärkyni helpottaisivat. Isoin pointti kuitenkin on turhamaisuuteni. Haluanko olla loppuikäni yksirintainen, melkoisen rujo ilmestys. Miten paljon ulkonäöllä ylipäätään minulle on merkitystä. Aika paljon, sillä en delleenkään  mene "ihmisten ilmoille ilman huulipunaa" ja hiuksiini otin heti raidat, vaikka ne olivat vasta muutaman sentin mittaiset, typerää! No, toisaalta, tämä että ylipäätään ajattelen ulkonäköäni, tarkoittaa sitä, että olen toipumassa.