SISKOT

Facebookissa kiertää usein päivityksiä profiilista -Siskot-matka, jolle kukaan ei halunnut-. Tarinat ovat usein surullisia, mutta on tarinoissa onneakin. Minä olen onnekas, sillä minulla on kaksi "oikeaa" siskoa itselläni. Minä olen meistä nuorin. Me olemme melko läheisiä keskenämme ja vaikka tapaamme yhdessä vain pari kertaa vuodessa, meillä on aina hauskaa lapsuuden muistojen parissa. Toki meillä on myös yhteisiä, murheellisa muistoja lapsuudestamme, varsinkin äitimme tarina.  Pitkäperjantaina me taas tapasimme ja saimme  melkoiset naurut jälleen, kun muistelimme lapsuuttamme. Vanhempi siskoistani rakasti rauhaa ja hän mieluummin teki epämieluisatkin työt kun vaihtoehtona oli kamala riita siitä, kenen vuoro on ne tehdä. -Hyvä on, minä tiskaan-, hän usein sanoi ja me hieroimme käsiä yhteen toisen siskoni kanssa, Yes! taas pääsimme  pälkähästä. Nuorempi isosiskoistani ei taasen koskaan antanut periksi, eikä rakastanut rauhaa, vaan hän rakasti minun kiusaamistani, koska olin nuorin ja "lellipentu". Minäkään  en antanut hevillä periksi ja sehän tiesi sitä että saimme aina riidan aikaiseksi. Tappelimme jatkuvasti. Olen kaksi vuotta siskoani nuorempi ja hän "öllitti" minua jatkuvasti, varsinkin korttipelissä, hävisin aina. Kunnes tajusin, että siskoni huijaa ja sehän taas olikin järkytys hänelle, kun minä en enää aina hävinnytkään. Paras "öllitys" oli, kun minä yllätyksiä rakastavana halusin leikkiä tavaran ongintaa. Sisko järjesti minulle ongintaa ja rahasti tietysti, ja kuinka ollakkaan, sain ongintaämpäristä omia tavaroitani. Muistot, iloiset ja surulliset ovat meidän yhteisiä muistoja, siskojeni kanssa. Olemme kaikki saaneet jo "muistella" pitempään kuin äitimme sai ja Siskot- tämä matka jatkukoon vielä pitkään!