ILON KYYNELEET

Itken ilosta, olen niin onnellinen. Olen saanut parhaimman joululahjan. Vuositarkastuksen ensimmäinen koettelemus on takanapäin ja uutiset olivat mahtavia; mammografian kuvissa ja ultraäänitutkimuksissa ei löytynyt poikkeavuuksia. Tietysti virallisen lausunnon saan vasta reilun viikon päästä, kun menen lääkäriin kuulemaan tulokset, mutta nämä uutiset heti kuvauksien jälkeen, olivat jouluni ja joulumme pelastus. Laitoin jo sairaalasta viestiä läheisilleni hyvistä uutisista ja ymmärsin tukahduttavan palan sulaessa kurkustani ja kyynelten valuessa, kuinka olin pelännyt, että joudun taas "pilaamaan" läheisteni joulun huonoilla uutisilla. Nyt saan antaa heillekin joulurauhan tästä helvetin syövästä.
Tottakai tiedän, että tämä on vain yksi etappi tämän matkan varrella, mikä kestää vähintään viisi vuotta, mutta tämä on kuitenkin merkittävä, ensimmäinen etappi. Syöpäyhdistyksen tapaamisissa on koko ajan puhuttu siitä, että me syöpään sairastuneet olemme menossa kohti parantumista ja "normaalia elämää", nyt minäkin uskallan allekirjoittaa tämän.