KATEUS

Kateus on kummallinen tunne, se yleensä tulee ja menee, ja asia, mille olet kateellinen voi vaihdella. Ärsyttävintä kateudessa on se, kun et viitsi nähdä vaivaa, vaikka voisit saada sen mille olet kateellinen. Minä esimerkiksi olen jatkuvasti kateellinen ihmisille jotka puhuvat vieraita kieliä sujuvasti. Voisin oikein hyvin opiskella ja oppia kieliä, mutta olen liian laiska, ja tulen olemaan jatkossakin kateellinen.

Kun sairastuin syöpään, olin kateellinen kaikille terveille ihmisille. Tunsin kateutta siitä, että he voivat jatkaa elämäänsä ilman syövän painolastia harteilla ja että he voivat ajatella tavallisia, arkisia murheita. Ajan kuluessa kateuden kohteet muuttuivat. Toisen sytostaattihoidon sivuoireet tekivät minulle tuskallisen ummetuksen ja kipujen ollessa niin kovat, että konttasin, olin kateellinen ihmisille jotka silmän räpäyksessä kuolivat auto-onnettomuudessa. He eivät joutuneet kokemaan sitä helvettiä, mitä syöpään kuolevat usein joutuivat kokemaan. Seuraavaksi olin hyvin kateellinen ystävälleni, koska hän oli saanut viimeisen sytostaattihoidon ja minulla oli vielä kolme jäljellä.

Kaksitoistavuotias tyttäreni oli minulle talvella kateellinen kun sain vaan jäädä päiväksi makaamaan sohvalle ja katsomaan telkkaria, jä hänen piti lähteä kouluun, niinpä niin!

Juuri tänään olen kateellinen toiselle ystävälleni, hän saa viimeisen sädehoidon ja minulla on vielä 19 kertaa jäljellä.