PUOLIVUOSITARKASTUS

Puolivuositarkastus meni kuten olin uskaltanut toivoa. Kaikki hyvin tällä hetkellä. Omalääkärini oli lomalla ja tarkastuksen teki minulle tuntematon lääkäri. Lääkäri oli oikein ystävällinen ja hän ei ollut ollenkaan pahoillaan, vaikka annoin hänelle syöpäosastolta saamani kirjalliset ohjeet tarkastuksen kulkuun. Useimmitenhan lääkäreitä ärsyttää, jos potilas antaa heille ohjeita, mutta tämä lääkäri tuntui vain olevan tyytyväinen ja luki ohjeet tarkkaan. Tutkimuksen jälkeen lääkäri sanoi, että hän ei voi antaa minulle puhtaita papereita, koska syövän kanssa täytyy kokoajan ja aina olla varuillaan, mutta hän lupasi että tämä tarkastus ei aiheuta jatkotutkimuksia. Sain taas puoli vuotta armon aikaa. Minä voin aloittaa kesäloman kevyein mielin. Toisin kun työkaverini. Hän ei saanut aloittaa ansaittua eläkeaikaansa kevyein mielin. Hän jäi eläkkeelle kesäkuun alussa ja rintasyöpä häneltä leikattiin kolme viikkoa sen jälkeen. Miten elämä voi olla näin epäreilu, painat töitä lähes 50 vuotta ja saat eläkelahjaksi syövän! Kaiken lisäksi hänen kohdallaan tehtiin typerä päätös leikata vain osa rinnasta, koska kasvain oli niin pieni. Kuitenkin leikkauksen jälkeen kerrottiin, että rinnan koko poisto on sittenkin edessä. Eli hän toipuu ensin kahdesta leikkauksesta ja sitten alkaa hoidot. Hänenpä ei tarvitse miettiä, miten viettää ansaittuja, "leppoisia" eläkepäiviä.

SAATTOHOITO

Viime viikolla jälleen uutisoitiin siitä, miten suomessa on saattohoito retuperällä. Julkinen terveydenhuolto on laiminlyönyt tehtäviään jo vuosia. Tämä on niin totta ja koskettaa meitä kaikkia jollain tapaa, vaikka saattohoitoa ei kukaan haluaisi edes ajatella. En itse asiassa minäkään. Kirjoitan nyt kuitenkin ystäväni veljen kohtalosta, koska tämä on tositarina kohtuuttoman huonosti hoidetusta kivunlievityksestä ja olemattomasta saattohoidosta. Ystäväni veli sairasti keuhkosyöpää, mikä sitten myöhemmin levisi otsalohkoon. Viimeiset kuukaudet ja viikot hän vietti terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hänen viimeisinä elinpäivinään kivut lisääntyivät kestämättömiksi. Eräänä sunnuntaina kun ystäväni meni katsomaan veljeään  ja löysi hänet tuskaisena, vaati hän veljelleen enemmän lääkettä kivunlievitykseen. Sunnuntaisin ei kuitenkaan terveyskeskussa ole lääkäriä paikalla ja hoitajat olivat jo antaneet sallitun määrän kipulääkettä, joten lisää ei annettu. Omaiset kuitenkin vaativat apua ääneen huutavalle läheiselleen. Hoitajat yrittivät soittaa lääkärille, saadakseen lupaa kivunlievitykseen. Lupaa ei heltinyt. Vihdoin hälytettiin ambulanssi ja potilas kiidätettiin muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle päivystyspoliklinkikalle. Sielläkään ei armoa annettu, vaan lääkäri määräsi tuskaisen miehen vielä kuvauksiin. Kuvista selvisi mikä jo tiedettin, aivopaine aiheutti tuskia ja loppu oli lähellä. Kivunlievitystä jatkettin vihdoin, usean tunnin jälkeen, mutta liian myöhään. Se ei enää auttanut. Hän eli vielä viisi päivää, joista kolme tuskissaan ja kaksi viimeistä päivää kipupumpun avulla, oletettavasti kivuitta. Retuperälläkö?

VIHA

Aloitin blogin kirjoittamisen vuosi sitten. Blogin katselukerrat on pysynyt melko vakiona  ja nyt on mennyt jo 20 000 rikki. Olen siitä kovin otettu ja iloinen. Onpahan motivaatio jatkaa kirjoittamista. Vuosi sitten juhlin erävoittoa, koska sytostaattihoidot olivat ohi. En voi oikein edes ajatella niitä tuntemuksia, ilman, että pala nousee kurkkuun. En myöskään halua muistella hoitojen helvetillisiä sivoireita, miksi pitäisikään! Vuosi on mennyt vauhdilla ja päänupissani on jyllännyt melkoinen tunteiden vuoristorata. Välillä on iskenyt epätoivo ja kuoleman pelko ja välillä hirmuinen elämän ilo. Nyt huomaan itsessäni myös vihan tunteita. Olen vihainen siitä, että minä olen joutunut kamppailemaan syövän kanssa. Olen vihainen siitä, että niin monet ihmiset sairastuvat syöpään ja osa heistä  kuolee siihen, vieläpä moni aivan liian nuorena. Kuten minun äitini, kuten tyttäreni isä, kuten niin monen ihmisen äiti, isä, lapsi, sisar, puoliso tai ystävä. Vihaan sanaa syöpä. Se on nimitys pahanlaatuisille kasvaintaudeille, näin luki Wikipediassa. Siellä myös luki, että Maailman terveysjärjestö on jo vuonna 2010 ilmoittanut syövän olevan maailman yleisin kuolinsyy. Minulla ja kaikilla halukkailla on todella perusteellinen syy vihata.