Tällä hetkellä kärvistelen viimeisen sytostaattihoidon seurauksista, enää on vain voimaton olo ja kuvottaa vain vähän. Helvetilliset kuusi kuukautta ovat takana ja voin juhlia voittoa, vaikka taistelu syöpää vastaan on vielä käynnissä ja tulee kait olemaan loppuelämäni. Sen vuoksi nyt on hyvä aika kirjoittaa kokemuksista sairauteni aikana ja kokemuksista äidin sairauden aikana.
Viime vuoden syyskuussa, 47 vuotiaana löysin rinnastani patin, se ei ollut mikään "löytö", sillä rintani ovat aina olleet muhkuraiset ja en pitänyt asiaa mitenkään kummoisena. Patti kuitenkin oli ja pysyi joten päätin mennä asiasta lääkäriin. Työterveyslääkäri tutki rintani ja löysi rinnastani kaksi pattia, hän ei osannut kertoa löydöistä mitään, vaan laittoi lähetteen mammografiaan. Mammografiassa kävin heti seuraavalla viikolla ja siellä myös tehtiin ultraäänikuvaus ja otettiin rinnasta ohutneulanäyte. Vieläkään ei löytynyt pateille syytä, joten sain lähetteen mangneettikuvaukseen ja uuteen ultraäänitutkimukseen. Tutkimukset venyivät, elettiin jo joulukuuta kun minulta lopulta otettiin paksuneulanäyte eli pieni koepala. Kunnes sitten, joulun alla sain kuulla musertavan tiedon, minulla on rintasyöpä. Pahin pelkoni oli tapahtunut, saisin äitini kohtalon.
